Kylkimyyryn kennel

Reppulin Angervo

Syntynyt 20.10.2001 Reppulin kennelissä
Kasvattaja Mirja Siljander
Lonkat: A/A
Silmät: PHTVL/PHPV 1. aste, muut mykiömuutokset (23.10.2008)
PRCD-PRA -testitulos: normaali (A)

Ansa nelivuotiaana mökillä

Jälkeläiset Pentue Reppulin kennelissä 2.5.2004 Isä: Reppulin Tumhalad Kylkimyyryn 1. pentue 21.11.2005 isä Tuiskuturkin Rambo Päätös Ansan ottamisesta syntyi kun WTC:n tornit luhistuivat New Yorkissa ja tuntui, että elämässä pitää tehdä se, mitä haluaa tehdä nyt, eikä viiden vuoden päästä. Monta suurta elämänsuunnitelmaa on vielä kesken, mutta koiranpennun hankkiminen oli ollut koko elämän mittainen haave. Ihan kylmiltään ei koiranhankintaan sentään lähdetty. Jo edellisenä kesänä oli käyty katsomassa paimensukuisia, rhodesiankoiria ja viimeiseksi lunnikoiria. Kaikki hienoja koiria, paimensukuinen vain valloitti meidät täysin. Jennin vielä järkeillessä, että lunnikoira olisi pienempi ja siten helpompi kaupunkikoira, Tuomas ei enää muista roduista tahtonut kuullakaan. Ansa tuli meille Reppulin kennelistä sijoituskoiraksi, sillä kasvatus on ollut haaveena alusta alkaen. Ansa sai sittemmin Reppuleilla kolme urospentua. Ja lunnikoiraa paljon isommaksi tämä pikku narttu ei koskaan kasvanutkaan. Vaikka Ansa on pieni, se on täysverinen koira, aktiivinen höseltäjä ulkona, sisällä letkeä sohvaperuna. Ansa on älykäs ja sitkeä pieni otus, joka pitkästyy helposti ja tahtoo jatkuvasti uusia haasteita. Jos ei niitä sille ole tarjoilemassa, sillä on keinot keksiä omiaan Fiksuna koirana Ansa ei koskaan unohda kerran opittua. Temput, jotka olemme itse jo unohtaneet, voivat palata mieleen ihan vahingossa. Tyypillistä Ansaa on myös oppia nopeasti ihmisten käytöksestä päättelemään mitä seuraavaksi tapahtuu. Jos ihmiset esimerkiksi siivoavat tuntikausia, on Ansa sitä mieltä, että vieraita on väistämättä tulossa – varsinkin jos puhelin vielä soi samaan aikaan.

Ansa parikuisena ensimmäisenä jouluna

Nuorena Ansa kävi agilityn alkeiskurssin ja oppi parilla kerralla kaikki esteet, mutta ei mitenkään voinut ymmärtää, että radan laidalla pitää odottaa vuoroa. Kun radalle viimein pääsi, se piti vetää läpi täysillä koko ajan haukkuen niin, että ohjaajat eivät perässä pysyneet. Tällainen kärsimättömyys onkin tämän pienen koiran ärsyttävin piirre, ja ensimmäisenä koirana Ansassa on ollut haastetta melko lailla. Emokoirana Ansa oli mallikas. pienten pentueiden synnytys sujui normaalisi, ja pentujaan se hoiti rauhallisesti. Kun pennut alkoivat pistää emolleen hanttiin, se näytti nopeasti olevansa päällikkö. Ansa on myös aina tykännyt hoitaa ja leikittää muiden pentuja. Nyt Ansa on steriloitu, ja sen molemmat tyttäret ovat jatkaneet sukua. Olisi väärin sanoa Ansaa kennelin kantanartuksi, koska se ei ole jättänyt sen suurempaa jälkeläisjoukkoa. Ansa on kuitenkin eräänlainen mittapuu monelle asialle: Onko joku koira vielä pienempi (toivottavasti ei!), haukkuuko joku koira kimeämmin (toivottavasti ei!) Mutta näitä tärkeimpinä: onko koira yhtä tarkka lukemaan ihmisiä ja oppimaan, ja näkeekö koiran katseesta sen saman tutkivan, kysyvän ilmeen ja uteliaan luonteen sekä ihmisten palvonnan? Näitä ominaisuuksia toivomme Ansan tuleville polville jättäneen.

Sukutaulu: